Elli Laurila

Porvoon kaupungissa 19.3.1882 syntynyt Elli, virallisesti Elin Maria Wihonen, sai sisinpäänsä lujan uskon oppimisen kautta parempaan ihmisyyteen. Lapsuuden perhe hajosi isän ja pikkuveljen kuoltua ja äidin täti Maria-mummi otti tytön hoivaansa. Työ Topeliuksen tyttären perheessä antoi Ellille kesiä Östersundömin Kesäniemessä suuren sisarussarjan ja satusetä Topeliuksen vieraana.

Koulun Elli aloitti Porvoossa, mutta sairastui tubiin ja tri Gulin järjesti hänet hoitoon Lopen apteekkarin luo. Elli suoritti keskikoulun Forssan yhteislyseossa ja aloitti farmaseuttiopinnot Lopella. Opiskelu jatkui Kannuksen apteekissa, mutta siellä opinnot saivat uuden suunnan. Koulun pohjalainen opettaja Jaakko Laurila sai nuoren Ellin suuntautumaan opettajaksi. Kihlautuminen 5.6.1904 Porvoossa ja häät vietettiin Kannuksen koululla 23.6.1905 suuren pohjalaissuvun todistamana. Perhe kasvoi kolmella pojalla ja koko ajan Elli työskenteli opettajana ja valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1913.

Jaakko siirtyi Mikkeliin kansakouluntarkastajaksi ja Elli opettajaksi ja valmistavan koulun johtajaksi, myös eduskuntaan hänet valittiin. Tuo aika jäi lyhyeksi kun eduskunta hajotettiin.

Forssa sai 1919 Jaakon kouluneuvokseksi ja perhe taloudenhoitajineen muutti Palokunnan aukean reunalle Keskuskadun varteen. Forssa muuttui kauppalaksi 1921 ,Elli ja Jaakko olivat jo ensimmäisessä valtuustossa. Myös kirkon toimintaan he osallistuivat ja Jaakko aloitti vakituisen kirjoittamisen Forssan lehteen.

Virkeä tehdasyhdyskunta sai Ellistä ja Jaakosta innostuneet toimijat. Tehtaan johto oli prof. Gardbergin johdolla miettinyt työväestön, erityisesti naisten, lisäkouluttamisen mahdollisuuksia ja samaan aikaan voimakkaassa myötätuulessa ollut työväenopistoaate oli saanut Ellistä kannattajansa. 4.11.1920 aloitti opisto toimintansa tehtaan suojeluksessa. Opettajan työ vaihtui opiston johtajattaren työhön ja siitä johtajaksi vuoteen 1953, apulaisjohtajana vuoteen 1963.

Opistotyö täytti Ellin elämän: Hän opetti, ohjasi, kirjoitti, näytteli, luki ja opiskeli lisää. Opiston toiminta oli ympärivuotista, kun oppilaskunta hankki kauniin kesämökin Tammelasta ja sinne joukolla kokoonnuttiin kävellen, polkupyörillä tai veneellä Forssasta. Oppilaille Elli oli Rouva tai Opistoäiti, läheiset välit olivat lämpimät ja Ellin koti oli monien opistolaisten tuttu. Poliittinen toiminta ei kuulunut opistoon, se oli kaikille avoin.

Eikö jo olisi minun vuoroni? Monien sairauksien ja perhettä kohdanneiden menetysten jälkeen, työtä viimeiseen saakka tehden, Elli nukkui rauhallisesti 15.6.1966. ”Älkää luulko, että soitan harppua valkeissa vaatteissa! Minä olen nuori, terve ja teen opistotyötä kaikkien ympäröimänä, saan opettaa.”

OPPIKAA LUOTTAMAAN ITSEENNE JA TARPEEKSI PALJON KUNNIOITTAMAAN ITSEÄNNE. MITÄ NAINEN ON TÄNÄÄN, SITÄ KANSA ON HUOMENNA.