Lauri Uusi-Hakimo

Lauri Uusi-Hakimo syntyi 6.5.1930 Ähtärissä ja kuoli 19.2.2018 Forssassa.

Hän opiskeli valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistossa. Forssaan Uusi-Hakimo muutti vuonna 1959 tultuaan valituksi Forssan työväenopiston rehtoriksi kolmen Suonenjoella vaikuttamansa kansalaisopistovuoden jälkeen.

Uusi-Hakimo toimi rehtorina sittemmin nimensä Forssan kansalaispistoksi vaihtaneessa opinahjossa eläkkeelle siirtymiseensä, vuoteen 1993 asti.

Hän ansaitsee asemansa paikkakunnan historiaan piirtyneiden kulttuurihenkilöiden joukossa, paitsi pitkäaikaisena rehtorina hankkimallaan arvostuksella, myös kirjallisena ja musiikillisena vaikuttajana.

Hänen kirjallisiin saavutuksiinsa kuuluvat muun muassa kahdeksan julkaistua romaania, kolmisenkymmentä näytelmää ja yhteensä kymmeniä historiikkeja sekä muita tietojulkaisuja.

Uusi-Hakimo suosi näytelmissään paikallislähtöisiä aiheita, yleensä niistä lähtökohdista, että ne soveltuvat harrastajapohjalta toimivien teatterien esitettäväksi. Näkyvän osan hänelle kirjoittajana muodosti niin ikään vuosikymmeniä jatkunut lämminhenkisten pakinoiden julkaiseminen Forssan Lehdessä nimimerkillä Tarhuri.

Musiikki tuli Uusi-Hakimon elämään jo pikkupoikana puhjenneen pelimannihengen ja huuliharpun yhdistelmänä. Soitinvalikoimassa hallitsevaan asemaan nousivat vuosien myötä harmonikat. Viisirivisetkin miehen käsittelyssä soivat, vaikkei hän niitä kaksirivisten väärtiksi arvostanutkaan.

Niinpä hän määritteli viisirivisen enemmänkin humppapeliksi.

Erilaisissa johdollaan toimineissa kansanmusiikkiyhtyeissä, joihin pelimannikokoonpanotkin kuuluvat, Uusi-Hakimo soitti myös viulua ja harmonia. Vähätellä hänen musiikille omistautumisessakaan ei sovi asialleen omistautuneen ja asiansa osaavan opettajan roolia.

Sekä soittaminen että kirjoittaminen innoittivat häntä voimanlähteinä elämän loppuun asti.